Pääsin töihin. Kappas vaan. Luulin pääseväni harjoittelujaksolle tai jotain, mutta pääsinkin töihin. 85% työaika ja 85% palkka. Pääsen tekemään sitä, mistä oikeasti pidän, ja toivottavasti pidän siitä vielä kymmenen kuukauden jälkeenkin.

Pääsin myös kouluun. Lukio jäi aikanaan kesken, ja pääsin nyt suorittamaan sitä omaehtoisesti eteenpäin. Parina iltana viikossa koulua, muutaman tunnin jaksoissa. Ihan kiva. Jää kuitenkin aikaa muuhunkin kuin opiskeluun ja töihin.

Olen alkanut tehdä selväksi, ettei pidä koko aikaa olla yhdessä kuin paita ja peppu, ja joka kerta se suuttuu yhtä paljon. Suuttukoon minun puolestani. Ei minun pidä jatkuvaa perskärpästä sietää, kiitos vain. Koirissa on tarpeeksi kärpästä minulle.