Neuroosit ovat suhteellisen lieviä mielenterveyden häiriöitä. Ne aiheuttavat kuitenkin henkilökohtaista kärsimystä ja voivat rajoittaa suurestikin elämää. Puhekielessä käsitettä neuroosi käytetään laajasti. Usein kuulee viitattavan neuroottisuuteen henkilön ylettömän järjestyksenhalun tai tiettyjen luonteen- ja persoonallisuuden piirteiden yhteydessä.

Psykiatriassa neuroosi-käsitteen käyttö on viime aikoina huomattavasti vähentynyt. Itse asiassa uusimmassa amerikkalaisessa psykiatrisessa tautiluokituksessa sana ei esiinny enää lainkaan. Suomessa käytössä olevassa kansainvälisessä tautiluokituksessa on vielä yksi luokka sairauksia, joita kutsutaan neuroottisiksi stressiin liittyviksi ja somatoformisiksi sairauksiksi.

Käsite on kuitenkin siinä määrin vakiintunut psykologisessa ja psykiatrisessa kielenkäytössä, että tämän nimikkeen alla voidaan käsitellä tiettyjä psykiatrisia häiriöitä. Neurooseiksi luokiteltujen erilaisten oireiden ja häiriöiden välillä ei ole kuitenkaan selvää yhteistä nimittäjää.

Alunperin neuroottiseksi oletettiin ihminen, jolla on vikaa hermostossa. Neurooseista puhuttiin jo 1700-luvulla ja tunnetuksi käsitteen teki Sigmund Freud. Neuroottisista häiriöistä katsotaan kärsivän noin 10-20 % aikuisväestöstä, psykoottisista häiriöistä noin 1-2 %. Neuroosi on psykoosia lievempi häiriö. Neuroosin ja psykoosin selvin ero on todellisuuden tajun säilymisessä. Neuroosista kärsivä tiedostaa esim. suunnattoman pelkonsa mutta ei voi oireelleen itse mitään. Hän saattaa itse pitää oireitaan järjenvastaisina ja elämää haittaavina. Neuroosista kärsivä valittaa usein itse häiritseviä tunteitaan ja pahaa oloaan.